Tällainen hevosenomistaja minä olen

Nyt ajattelin tehdä vähän erilaista postausta kuin yleensä, ja kertoa millainen hevosenomistaja olen.

Hevosten hyvinvointi on minulle erittäin tärkeää, ja pidän kyllä huolta siitä että niillä on hyvä olla. Ruokin hevoset aina ajallaan, putsaan karsinan ja vaihdan juomaveden joka päivä. Yritän myös aina huomata mitä hevoset haluavat. Jos esimerkiksi näen että Ferry odottaa tarhan portilla, otan sen yleensä sisään vaikka kello ei olisikaan vielä paljoa. Joskus taas ponit eivät halua mennä liikutuksen jälkeen ulos, jolloin annan niiden olla muutaman tunnin sisällä ja päästän ne sitten pihalle. Hevosten ei tarvitse olla siellä missä minä haluan, vaan siellä missä ne itse haluavat olla.

Pidän huolta asioista jotka vaikuttavat hevosten hyvinvointiin suoraan, mutta esimerkiksi satulahuone voi olla jäljiltäni joskus aika kamalassakin kunnossa. Heittelen loimia kuivumaan minne sattuu, en paketoi suitsia ja lattian lakaisu saattaa jäädä pitkäksikin aikaa. Varusteiden putsauksessakin olen todella laiska, mutta nyt olen kyllä yrittänyt parantaa tapani siinä asiassa.

Minä olen melko pitkälti "luonnonmukaisen hevosenhoidon" kannalla. Kannatan klippausta vain harvoissa tapauksissa ja harjan nyppiminen on mielestäni usein turhaa (tämä ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa). Mielestäni hevosen pitää saada olla paljon ulkona - talvisin tarhassa ja kesäisin laitumella. Hevoset ovat laumaeläimiä, eivätkä ne viihdyn yksin poikkeuksia lukuunottamatta. Ferrykin ajaa joskus Mantelia takaa, mutta vastaavasti Manteli tulee usein ärsyttämään Ferryä. Pienet kinastelut eivät siis mielestäni ole vaarallisia, kunhan aitauksessa on tarpeeksi tilaa toiselle hevoselle väistää johtajaa.
Loimituksessa kannattaa mielestäni käyttää maalaisjärkeä: shetlanninponi ei palele nollakelillä, mutta klipatulla puoliverisellä voi olla kylmä lämpimässä tallissakin. Ferry ja Manteli käyttävät toppaloimia todella kovalla pakkasella sekä sadeloimia kovassa räntäsateessa. Ratsastuksen jälkeen Ferry saa talvisin kuivatusloimen selkäänsä muutamaksi tunniksi.


Tämä on ainoa kuva Ferrystä ulkoiluloimi päällä. :D


Liikutuksessa yritän aina toimia hevosen mukaan. Ferryä pyrin liikuttamaan 4-5 kertaa viikossa, vaikka se onkin jo vanha. Ajattelen kuitenkin että "liikkuva kivi ei sammaloidu". Poni vanhenee niin paljon kuin sen antaa vanheta, ja mielestäni kevyt liikunta pitää Ferryn hyvässä kunnossa, mutta ei rasita liikaa sen vanhoja niveliä. En hyppää Ferryllä enää usein enkä isoja esteitä, mutta joskus hyppelen pieniä esteitä, koska se on meidän kummankin mielestä hauskaa. Manteliakin yritän kävelyttää aina silloin tällöin, jotta se pysyy hevosen näköisenä, eikä muutu samanlaiseksi luukasaksi kuin se oli tullessaan meille.


2009

Kaikki kertomani asiat ovat omia mielipiteitäni, eikä minun tapani hoitaa hevosia ole ainoa oikea. Omat ponini ovat muokanneet mielipiteitäni hevosenhoidosta, eikä minulla ole kokemusta esimerkiksi kilpahevosten hoidosta. Niiden tarpeet ovat varmasti vähän erilaiset kuin Ferryn ja Mantelin.

Kertokaa rohkeasti mielipiteitänne kommentilla. Pidittekö tämän tyylisestä postauksesta? :)

Eläimellistä menoa

Kuten moni jo varmasti tietääkin, perheeseeni kuuluu vanhempieni ja siskoni lisäksi myös monia eläimiä. Ferry ja Manteli ovat tottakai osa perhettämme, mutta niiden lisäksi tällaisia karvakorvia pyörii nurkissa:

Roy

 Roilla alkaa jo vähän ikä painaa jaloissa, mutta luonne on edelleen täyttä kultaa. Koira, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekkään.

Minni

Ehkä mukavuudenhaluisin pystykorva mitä maa päällään kantaa. Minni tuntee arvonsa ja osoittaa kyllä tyytymättömyytensä.

Lenni

© Petra



© Ella

 

Meidän oma ikiliikkuja, ihmettelijä, unikeko, pomo, alistuja... Tässä koirassa on kaikkea sekaisin sopivassa suhteessa. Espanjalainen löytökoira on kyllä löytänyt paikkansa täältä lumisesta Suomesta. :)


Piki



© Ella



Melkein 8kg täyttä kultaa! Tätä kissaa rakkaanpaa ei voi olla eikä tulla ikinä olemaan. Minun oma kulta. <3

Muusa

Siskon hieman omalaatuinen pupuliini. Vähän kärttyisä ennen ja jälkeen leskeyden, mutta se on silti söpö!

Peltorallit + korjauksia viime postaukseen

Voisin aloittaa tämän postauksen vähän tylsemmillä uutisilla. Eilen olleiden estekisojen tuloksia on luettu vähän väärin, enkä minä oikeasti ole juniorimestaruuksien kakkonen, vaan vasta kolmas. Minut oli vahingossa merkattu kisaamaan mestaruudesta sekä Arvidilla että Purkalla, jolloin minun ja Purkan suoritus riitti 2. sijaan. Koska oikeasti kisasin mestaruudesta ainoastaan Arvidilla, on oikea sijoitukseni kolmas. Mutta ei se mitään - tällaista voi sattua kenelle tahansa. Nyt vain vaihdetaan vähän pokaaleita ja kaikki on taas kunnossa. :)

Sitten tähän päivään. Ferry on ollut nyt jo todella monta päivää vapaalla, sillä en ole voinut ratsastaa lumessa hevosella jolla ei ole hokkeja jalassa. Tänään kuitenkin päästin Ferryn juoksemaan pellolle, koska se ei ollut kovin liukas, eikä lumi tartu ponin kavioihin kovassa vauhdissa. Ferry otti kyllä ilon irti ja rallitteli ympäri peltoa täysiä. :D Ei ihan heti uskoisi että poni on 24- vuotias!

Kuvista näette että Ferry meni lujaaaaa!



Manteli sai katsella menoa tarhasta, sillä muuten se olisi karannut lankojen ali. :D



Seuramestaruudet

            Aamulla aurinko paistoi ja lämpötila -10 astetta. Aika järkytys aluksi, mutta siitä onneksi selvittiin! :D

Tänään oli siis kisapäivä. Tarkoituksena mennä Arvidilla 60cm ja kisata samalla junioreiden seuramestaruudesta. Luokka johon osallistuin oli vapaakorkeus, jossa ratsukot saivat hypätä mitä korkeutta halusivat 50 sentistä ylöspäin.

Kerrospukeutumisessa olen ainakin hyvä!



Innokas kisaaja valmiina lähtöön. :D

Verryttely oli rymissä maneesissa. Kävin nopeasti kaikki askenlajit läpi, jotta ehdin hypätä tarpeeksi. Hyppäsin pystyestettä n. 5 kertaa ja toiseen suuntaan otin okserille muutaman hypyn. Muutaman kerran tuli vähän huononpi hyppy kun askel ei sopinut, mutta tuli myös monta hyvää hyppyä. Tein aika monta verkkahyppyä jotta sain karistettu Arvidilta ylimääräiset energiat. Pidin kuitenkin huolen etten väsytä sitä liikaa.

Rataa ennen sai tehdä vielä yhden hyppy-yrityksen esteelle numero 1. Sen jälkeen aloitin radan. Rata oli mielestäni melko siisti. Muutaman kerran tulin vähän lähelle, sarjalle sisään tulossa otin ehkä kiinni vähän liikaakin ja Arvid oli muutaman kerran ristilaukassa. Selvittiin kuitenkin radasta nollilla. :)
Uusinnassa en lähtenyt mitenkään kaasuttelemaan, vaan tein melko pitkät tiet ja yritin vain tehdä hyvän radan. Siinä onnistuin, sillä tuloksena nollat myös uusinnasta! Emme sijoittuneet itse luokassa, mutta saavutettiin seuran juniorimestaruuden 2. sija. Voin olla kyllä todella tyytyväinen! :)

Alunperin minun ei ollut tarkoitus ratsastaa muilla hevosilla Arvidin lisäksi, mutta päädyinkin osallistumaan 60 senttiin myös Purkalla. En ollut hypännyt ponilla ennen, joten verryttelyn aikana yritin päästä jyvälle siitä miten Purkkaa pitäisi esteillä ratsastaa. Otin yhden hypyn ristikolle, muutaman pystylle ja okserille. Poni oli verkassa tosi kiva ratsastaa. Se oli reipas ja hyvin avuilla, joten sain nopeasti jutun juonesta kiinni.

Perusrata meni mukavasti ilman suurempia virheitä. Pillin soidessa 2. vaihetta varten poni syttyi ja alkoi mennä todella reippaasti. Jostain systä en saanut sitä oikeen kääntymään, mutta tuloksena kuitenkin tuplanollat ihan kohtuullisessa ajassa. :) Purkka on kyllä oikea superponi! Sijoitusta en tarkkaan tiedä, mutta aika oli kuitenkin selvästi parempi kuin Arvidin kanssa. En kuitenkaan osallistunut mestaruuteen Purkalla, jonka takia pärjäsin siinä Arvidin enkä Purkan kanssa. Ehkä hiemen monimutkaista. :D

Loppuun vielä vähän maneesilaatuisia kuvia.
Kuvista kiitos Maijulle. :)



Palkinnoksi juniorimestaruuden 2. sijasta ruusuke, pokaalia ja rahaa. :)

Aina ei mene ihan niin kuin Strömsössä



Tyhmä tolppa tuli eteen :D



Tänään oli siis vuorossa Oton ratsastus Ellan ollessa koko päivän reissussa. Menin tallille viiden aikaan ja ensimmäinen ongelma oli kadonneet pintelipatjat. Todellisuudessa eivät ne olleet minnekkään kadonneet, vaan odottivat samassa laatikossa kuin aina ennenkin. Hyvä minä! :D

Kun viimein pääsin ratsastamaan, kaikki alkoi paremmin kuin olisi voinut toivoa. Tein jo alkuverkassa pieniä temponmuutoksia, jotta saisin Oton hyvin avuille. Käynnissä oli pientä hakemista, mutta ravissa Otto oli heti todella rento ja asettui kumpaankin suuntaan. Laukkakin oli hyvää ja Otto oli pehmeä.

Verryttelyn jälkeen aloin ratsastamaan uraa pitkin ensin käynnissä. Asettelin Ottoa välillä suorallakin uralla ja tein tarvittaessa voltteja. Käynti ei millään alkanut sujua, joten ajattelin että ravissa on varmasti helpompaa. Ei mennyt arvailut ihan putkeen, sillä Otto oli siinäkin paljon vahvempi kädelle kuin alkuverkassa. Laukkaa otin ympyrällä (ajattelin taas sen helpottavan), mutta Otto oli turhan vahva. Sorruinkin sitten virheeseen, jota yritin kaikin voimin välttää, nimittäin alkoi vetokilpailu. Lopputuloksen voi jokainen arvata. Otto suoranaisesti kiikutti minua pitkin maneesia, vaikka se oli kyllä periaatteessa hallinnassa. Pidäteet eivät kuitenkaan menneet läpi riittävän hyvin, ja meno oli vähän holtittoman näköistä. Onneksi ryhdistäydyin ja työskentelin ravissa ympyrällä tehden paljon voltteja sen sisään. Keskityin siihen, että vaikka hevonen vetää niin pysyn itse jämäkkänä, mutta kuitenkin rentona. Loppua kohti meno parani, mutta en saanut Ottoa yhtä hyväksi kuin alkuverkassa. Loppuverkassa Otto kuitenkin venytteli kivasti eteen alas. :)

Kyynärkulma 10+

Nyt odotetaan innoissaan huomisia kisoja! Ratsuna siis Arvid 5v ja luokkana huima 60cm. Jännitetään miten meille käy. :D