Paljon heppailua

Viime päivinä on ehtinyt tapahtua paljon ja luvassa onkin aika pitkä postaus.

Perjantaina lähdettiin Mantelin kanssa paikalliseen tapahtumaan ajeluttamaan lapsia kärryillä. Reilun tunnin jaksoin siellä värjötellä ponin kanssa ja tuona aikana tasan yksi kyyditettävä. Rapsuttelijoita ja valokuvaajia löytyi kyllä joka nurkalta, mutta kukaan ei uskaltautunut kyytiin asti. Turha reissu täytyy myöntää.


Manteli kärryponina kesällä -11

 Heti kotiin päästyäni olikin sitten jo kiire lähteä ratsastusseuran pikkujouluihin. Siellä luvassa oli jouluaterian syöntiä, muistamisia sekä erilaisia pelejä- ja leikkejä. Lähes kaikki olivat innokkaina mukana ja sisäinen lapseni pääsi kyllä valloilleen. Ruokaakin tuli syötyä ihan kiitettävästi. :D

Tänään lauantaina lähdin kotoa jo aamupäivällä ja suuntasin ensimmäisenä ratsastamaan tuttujeni Even ja Elisan ponilla Ennillä. (lisää Ennin kuulumisia voit lukea tyttöjen blogista, minne pääset tästä)

Ratsastin tänään Ennillä ensimmäistä kertaa. Ensin verkkasin ponin melko lyhyesti ympyrällä. Alku oli vielä pientä tunnustelua, mutta pian sain juonesta kiinni ja Enni kulki kivasti. Ravi oli pientä ja sievää, mutta laukassa sai kyllä jo istua ihan tosissaan.

Pienen huilitauon jälkeen tein Ennin kanssa muutamat väistöt käynnissä ja joitain siirtymisiä. Poni parani koko ajan ja etenkin oikealle se tuntui tosi hyvältä. Vasemmalle oli pieniä ongelmia laukan nostoissa ja asetuksissa, mutta sain kuitenkin kaiken onnistumaan hetken työskentelyn jälkeen. Enni oli kyllä positiivinen yllätys. Eve ja Elisa omistavat kyllä todella kivan ponskin! :)

Ennin liikuttamisen jälkeen jatkettiin Even kanssa matkaa Majoille. Siellä ratsastettavana oli Purkka. 

Verkassa asettelin ja taivuttelin Purkkaa hyvin kumpaankin suuntaan. Sitten aloin tulla keskihalkaisijaa pitkin suoraan ja päädyssä vaihdoin aina suuntaa. Pitkillä sivuilla tein väistöä. Keskihalkaisijan ratsastus onnistui hienosti, mutta väistöissä tuli pieniä ongelmia. Käynnissä poni teki hyviä ristiaskeleita, mutta se jännittyi aika paljon. Ravissa taas väistäminen uralla ei tahtonut onnistua ollenkaan. Sen takia väistinkin ravissa pari kertaa keskihalkaisijalta uralle, ja muuten tein väistöjä ainoastaan käynnissä. Purkka kyllä rentoutui pikkuisen loppua kohti, mutta mitenkään loistavaan lopputulokseen en päässyt. En kuitenkaan viitsinyt jankata samaa tehtävää älyttömän kauaa, sillä siitä tuskin olisi ollut mitään hyötyä.



Ja kantapäät.. :/



Hankalaksi osoittautuneen väistötehtävän jälkeen otin vielä muutamia laukannostoja ja työskentelin hetken aikaa ympyrällä laukassa. Yritin koko ajan huolehtia ettei poni pääse painumaan liian matalaan muotoon. Sainkin laukassa ihan hyviä pätkiä aikaan. Loppuun annoin vielä Purkan laukkailla ympäri maneesia reippaassa temmossa ja olin itse kevyessä istunnassa. Loppuraveissakin keventelin hetken aikaa pitkin ohjin ja annoin ponin vain humputella menemään. Loppukäynnit käytiin kävelemässä maastossa.



Punk Pony vauhdissa!



Kuvista ja videosta kiitos kuuluu Evelle. :)

Suosikki blogini

Tässä postauksessa ajattelin kertoa teille minun lempi blogejani. Seuraan kaikkiaan noin 40 blogia, mutta niistä osa erottautuu kyllä edukseen. Blogissa kiinnitän ensimmäisenä huomioni kirjoittajan esittelyyn. Jos blogissa on pääosassa myös joku hevonen, niin siitäkin on mielestäni hyvä löytyä jonkinlainen esittelysivu. Postauksissa pidän tärkeänä kuvia ja videoita. Pelkkää yhteen putkeen kirjoitettua tekstiä en jaksa lukea. Ulkoasu ei ole minulle kaikki kaikessa, mutta sen täytyy kuitenkin olla riittävän yksinkertainen.

Tässä ovat minun 10 suosikki blogiani, jotka erottuivat lukuluettelosta. :)



Janitan elämää

Tämän blogin moni varmasti jo tietää, sillä sitä lukee jo lähes 2000 rekisteröitynyttä lukijaa. Blogi kertoo siis kuurosta tytöstä ja hänen kilpahevosestaan Santusta, jotka kilpailevat tällä hetkellä esteitä aluetasolla. Tähtäimessä ovat kuitenkin myös kansalliset radat. Janita kertoo postauksissaan avoimesti asioista ja hänen tekstinsä on sujuvaa ja mukavaa luettavaa. Blogissa on myös aina positiivinen tunnelma, mikä ei ole tunnettujen blogien kohdalla mikään itsestäänselvyys.




Othello V

Blogissa kerrotaan 17-vuotiaan tytön ja hänen hevosensa Oton arjesta. Tuttu bloggaaja herättää tottakai mielenkiinnon, mutta blogissa on myös valtavasti kaikkea muutakin hyvää. Postauksia tulee useamman kerran viikossa ja niissä on usein myös kuvia tai videoita. Teksi on selkeää ja ulkoasu siisti. Tykkään!




Even angels will fall

17-vuotiaan lukiolaisen ihana lifestyleblogi, joka on täynnä upeita kuvia. Postauksissa kuvien annetaan puhua puolestaan ja tekstiä on vain vähän. Odotan aina innolla seuraavaa postausta!




Ennin blogi

2 tuttua bloggaajaa kertovat elämästään eestinhevostammansa Ennin kanssa. Blogissa on sopivasti rentoa harrastelua sekä valmentautumista ja kilpailemista. Kuvia ja videoita on usein, sekä arkea piristävät aina kekseliäät erikoispostaukset.




Aadan hevoselämää

Melko tunnettu blogi 18-vuotiaan Aadan elämästä hevosten parissa. Tällä hetkellä Aadalla ei ole omaa hevosta, mutta sellainen on etsinnässä. Postaukset ovat muutenkin tällä hetkellä vähän erilaisia Aadan pienen onnettomuuden takia. Normaalisti blogi kuitenkin kertoo tavoitteellisesta valmentautumisesta suurien kuvien kera. Teksti on jälleen kerran sujuvaa ja helppolukuista. Plussaa ovat myös selkeät esittelysivut.




Joka päivä on karkkipäivä

Heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy blogin loistavaan nimeen, joka ei kuitenkaan ole millään tavalla irrallaan blogin sisällöstä. Tämä blogi nimittäin kertoo Jutasta sekä hänen kilpaponistaan Karkista, jotka kilpailevat koulua alue- ja kansallisella tasolla. Postauksia ei tule kovin usein, mutta ne ovat aina laadukkaita ja mielenkiintoisia. Myös ulkoasu on siisti, teksti sujuvaa ja esittelysivuilla riittävästi tietoa.


Sefir

Kaksi lukioikäistä tyttöä kertovat blogissaan ratsastusharrastuksestaan. Blogin tärkeimpänä kaviokkaana seikkailee vuonna -07 syntynyt tilastohevonen Sefir, jonka kanssa tytöt ovat puuhastelleen viime vuodet. Bloggaajat ovat hyviä kavereitani ja heidän harrastelunsa kiinnostavat. Nykyään blogissa on paljon myös videopostauksia ja muutakin kuvamateriaalia. Postaukset ovat muutenkin monipuolisia.




Karo ja Leo

Blogin pääosassa on kouluratsastuksessa kilpaileva poniratsukko. Entinen ratsastuskouluponi on noussut uuden omistajansa kanssa jo maajoukkue-valmennettavaksi. Blogissa on kertomuksia niin tavallisesta arjesta kuin kilpailuistakin. Postauksia tulee harvemmin, mutta hyvää kannattaa aina odottaa.




Voitto kotiin

Tässä blogissa seikkailevat Tiia sekä hänen hevosensa Voitto. He kilpailevat pääasiassa esteratsastuksessa seura- ja aluetasolla. Tällä hetkellä ratsastuspostaukset ovat hieman vähissä hevosen vasta palaillessa sairaslomalta. Blogi sisältää todella paljon videopostauksia sekä myös kuvia. Ainut miinus ovat blogin tunnelmaa horjuttavat ilkeät kommentit.




Viksua elämää

Blogi juuri täysi-ikäistyneestä tytöstä ja hänen vuokrahevosestaan Viksusta. Blogi on rento hevosblogi, jonka ilmapiiri on hyväntuulinen. Hienot kuvat ja taitavasti editoidut videot kuuluvat tähän blogiin. Viksu on saman ikäinen kuin Ferry, minkä takia tykkään seurailla sen elämää.


Jos haluat linkittää blogisi, niin voin käydä arvostelemassa sen kommentoimalla uusimpaan postaukseesi.
Ja lopuksi vielä oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! :)

Talvi saapui

Pakkasta -20 astetta ja aurinko paistaa. Kaunis ilma täytyy myöntää, mutta tuolla pakkasessa kyllä jäätyy. Eiliseltä ratsastuslenkiltä Ferryn kanssa palasin varpaat ja sormet syväjäässä, muta oli se silti ihana käpsytellä papparaisen kanssa ilman satulaa maastossa.

Sain poneista eilen ihanan talvisia kuvia, mutta kameran asetukset olivat vähän pielessä, minkä takia kuvat ovat aika sinisiä... :D

Tänään lähdin Mikonmajoille ratsastamaan pitkästä aikaa Purkka-ponia. Pakkasta oli niin paljon, että tein aika paljon käynti työskentelyä. Verkkasin taivuttelemalla Purkkaa ympyröillä ja volteilla sekä tehden jonkin verran siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Poni oli sopivan pirteä ja se kulki kivasti. Vasemmalle taivutteleminen oli kuitenkin selvästi hankalampaa.

"Verkan" jälkeen aloin tehdä avoja käynnissä kumpaankin suuntaan. Ratsastin avotaivutusta aina puoli pitkää sivua, ja keskellä vaihdoin suuntaa kääntämällä maneesin poikki. Päädyissä tein ympyrät laukassa. Avot onnistuivat ihan kivasti varsinkin oikealle. Laukkakin oli hyvää.Tein myös ravissa muutamat loivat avot käyttäen koko maneesin pituutta hyödyksi, jotta ehdin saada aikaan kunnon taivutuksen. Ravissa Purkka toimi jopa paremmin kuin käynnissä. Vasemmalle oli edelleen hankalampaa, mutta siihenkin suuntaan sain onnistuneita pätkiä.

Lopuksi taivuttelin Purkkaa vielä vähän laukassa ja ravailin loppuun pari kierrosta. Poni oli tänään mukavan pirteä ja hyvin kuulolla. Lauantaina on luvassa lisää ratsastusta Purkalla. Silloin ajattelin mennä vähän reippaamman treenin jos säät vain sallivat.



Purkka marraskuussa -12

Minä ratsastajana

Tiedän että itselläni on sekä vahvuuksia että heikkouksia ratsastajana, mutta niiden nimeäminen on aika hankalaa. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää.

Hyvä tasapaino on yksi vahvuuteni ratsastajana. Se on kehittynyt pikkuhiljaa harjoittelun tuloksena, ja on todellakin eduksi ratsastaessa. Hevoset eivät saa minua ihan hevillä pudotettua selästään, ja varsinkin estetunneilla tästä on hyötyä - kiellon jälkeen on helpompi yrittää heti uudelleen ilman maakosketusta välissä. Hyvä tasapaino auttaa myös kouluratsastuksessa, koska silloin hevonen ei pysty niin helposti horjuttamaan ratsastajan asentoa.


Tasapainosta on hyötyä muuallakin kuin selässä, kuten tässä suksilla.

Asenne. Kai sekin voi olla ratsastuksessa vahvuus. Oma asenteeni ratsastusta kohtaan on positiivinen kaikissa tilanteissa, enkä lannistu vastoinkäymisistä. En myöskään ota ratsastusta liian tosissani, vaikka yritänkin aina parhaani ja haluan kehityä. Ymmärrän kuitenkin sen tosiasian, että elävien olentojen kanssa touhutessa kaikki ei voi aina mennä putkeen. Minä osaan nauraa epäonnistumisille ja yrittää myöhemmin uudelleen. Ei harrastamisen pidä olla kuolemanvakavaa. Iloisella mielellä ja hymyilevällä naamalla kaikesta saa paljon enemmän irti.


Elämää ei pidä koskaan ottaa liian vakavasti!

Hevosten kanssa olen mielestäni sopivasti rohkea. En ole yllytyshullu tai muutenkaan liian rohkea, mutta en kuitenkaan ala pelkäämään pikku asioiden, kuten hevosen pukittelun, takia. Osaan nauttia jännityksestä, mikä valtaa mielen esimerkiksi maastoesteillä. Samalla kuitenkin tunnistan rajani ja osaan sanoa ei jos eteen tulee mielestäni jotain liian haastavaa. Ehkä juuri tämän ominaisuuden takia minulle ei ole sattunut hevosten kanssa paljoakaan haavereita. (koputtaa puuta)

Ja sitten niihin heikkouksiin.

Kädet. Ne huitelevat aina ties missä ja ovat miljoonalla mutkalla. Teen käsillä usein liikaa ja turhan vahvasti unohtaen pohkeen merkityksen. Kaikista pahin ongelma ovat minun ranteeni, varsinkin oikea. Se menee ratsastaessa aivan mutkalle, enkä huomaa sitä ikinä itse. Olen yrittänyt korjata ongelmaa jo varmaan vuoden ajan, mutta en ole vieläkään päässyt siitä kokonaan eroon. Muutaman kerran ranteeni on rasittunut niin pahasti vääntelystä, että olen joutunut käyttämään rannetukea monta päivää. Ja uskomatonta mutta totta, tuenkin kanssa saan ranteeni vinkkeliin!


Oikea käsi...

Tiivis istunta on minulle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Varsinkin isoliikkeisillä hevosilla ja lisäyksissä en vain pysy kyydissä tiiviisti ja pomppimatta, vaikka kuinka yritän. Myös siirtymisissä istuntani helposti kevenee, vaikka sen pitäisi päinvastoin tiivistyä. En siis osaa ratsastaa riittävästi istunnalla, vaan käytän liikaa kaikkia muita apuja. Tämä on silkkaa harjoituksen puutetta, sillä nykyään saan ratsastaa todella harvoin "kunnolla". Istunta on kuitenkin asia, jonka haluaisin ehdottomasti saada kuntoon. Se on kuitenkin se tärkein asia varsinkin kouluratsastuksessa.


Painoni on liikaa jalustimilla jopa Bellalla, jolla on todella tasaiset liikkeet.

Tasaisuus varsinkin esteillä on minulle usein hankalaa. Teen monesti liian radikaaleja ratkaisuja, enkä esimerkiksi esteille lähestyessä malta tulla tasaista laukkaa loppuun saakka, vaan muutama askel ennen estettä lähden turhaa tykittämään. Tämä ongelma korostuu varsinkin hevosilla jotka ovat helposti vähän hitaita. Reippailla hevosilla maltan yleensä tehdä tarvittavat pidätteet loppuun saakka.


Tässäkin olisi varmasti voinut tuoda hepan vähän lähemmäksi.

Paljon on kehitystä tapahtunut vuosien mittaan, mutta paljon on vielä myös opittavaa. Oppimisen halu ei ole hävinnyt minnekkään, ja into treenaamaan on aina kova. Mitäs te piditte tämän tapaisesta syväanalyysistä? :)

Kuopion reissu

Nyt on kotiuduttu Kuopiosta ja loistava reissuhan se oli taas kerran! Aika kului vaan aivan liian nopeasti...

Perjantaina hypättiin siis Ellan kanssa junaan ja suunnattiin kaverimme luokse Kuopioon. Leffaa, kuulumisten kertoilua, syömistä  ja hepailua - näistä asioista koostui huippuhauska viikonloppu!

Lauantaina kävin ratsastamassa Sorsasalon ratsastuskoulussa, missä olen ollut useita kertoja leirillä. Heti sisään päästyäni näin pitkästä aikaa muutamia kavereita, ja toinen iloinen yllätys tuli kun tuntilistassa luki nimeni kohdalla "Peggy". Pääsisin taas kipuamaan suosikkiheppani selkään, jolla olin ratsastanut viimeksi kesän leirillä. Silloin meninkin sillä melkein kaikki leiritunnit. Oli ihanaa nähdä Pegsy taas pitkästä aikaa, minulla on ollut sitä ikävä. <3

Tunnilla tehtiin ensin pitkä alkuverkka, joka sisälsi ympyröitä, loivia kiemuroita, siirtymisiä sekä kaikenlaisia taivutuksia. Peggyn selässä oli heti yllättävän kotoinen olo, vaikka en ratsastakkaan yhtä herkillä hevosilla kotona. Alkutunti meni tosi hienosti, vaikka laukoissa Peggy kuumuikin vähän. Verkojen jälkeen ratsastettin ympyrällä toinen käsi selän takana käynnissä ja ravissa. Se oli hyvää istuntaharjoitusta, jotta sai hevosen ravaamaan rauhallisesti käyttäen pääosin pelkkää istuntaa. Tehtävä meni ihan kivasti. Peggy on vaan niin hieno! <3

Viikonlopun kuvat (c) Kreeta


Se on sulosin <3

 

Koulutunnin jälkeen sainkin mennä vielä toiselle tunnille hyppäämään. Vaihdoin hevosen eestinponi Roseen, jonka selässä en ollut aiemmin ollut. Poni oli tosi suloinen ja se hyppäsi innokkaasti. Harjoiteltiin askelten laskemista suoralla ja kaarevalla linjalla, joita tultiin eri askelmäärillä. Tehtävät onnistuivat hienosti ja Rose oli huippu!

Koska viikonlopun kuvasaldo jäi vähän pieneksi, ajattelin vielä loppuun fiilistellä menneitä aikoja Sorsiksessa kuvien muodossa.