Minä ratsastajana

Tiedän että itselläni on sekä vahvuuksia että heikkouksia ratsastajana, mutta niiden nimeäminen on aika hankalaa. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää.

Hyvä tasapaino on yksi vahvuuteni ratsastajana. Se on kehittynyt pikkuhiljaa harjoittelun tuloksena, ja on todellakin eduksi ratsastaessa. Hevoset eivät saa minua ihan hevillä pudotettua selästään, ja varsinkin estetunneilla tästä on hyötyä - kiellon jälkeen on helpompi yrittää heti uudelleen ilman maakosketusta välissä. Hyvä tasapaino auttaa myös kouluratsastuksessa, koska silloin hevonen ei pysty niin helposti horjuttamaan ratsastajan asentoa.


Tasapainosta on hyötyä muuallakin kuin selässä, kuten tässä suksilla.

Asenne. Kai sekin voi olla ratsastuksessa vahvuus. Oma asenteeni ratsastusta kohtaan on positiivinen kaikissa tilanteissa, enkä lannistu vastoinkäymisistä. En myöskään ota ratsastusta liian tosissani, vaikka yritänkin aina parhaani ja haluan kehityä. Ymmärrän kuitenkin sen tosiasian, että elävien olentojen kanssa touhutessa kaikki ei voi aina mennä putkeen. Minä osaan nauraa epäonnistumisille ja yrittää myöhemmin uudelleen. Ei harrastamisen pidä olla kuolemanvakavaa. Iloisella mielellä ja hymyilevällä naamalla kaikesta saa paljon enemmän irti.


Elämää ei pidä koskaan ottaa liian vakavasti!

Hevosten kanssa olen mielestäni sopivasti rohkea. En ole yllytyshullu tai muutenkaan liian rohkea, mutta en kuitenkaan ala pelkäämään pikku asioiden, kuten hevosen pukittelun, takia. Osaan nauttia jännityksestä, mikä valtaa mielen esimerkiksi maastoesteillä. Samalla kuitenkin tunnistan rajani ja osaan sanoa ei jos eteen tulee mielestäni jotain liian haastavaa. Ehkä juuri tämän ominaisuuden takia minulle ei ole sattunut hevosten kanssa paljoakaan haavereita. (koputtaa puuta)

Ja sitten niihin heikkouksiin.

Kädet. Ne huitelevat aina ties missä ja ovat miljoonalla mutkalla. Teen käsillä usein liikaa ja turhan vahvasti unohtaen pohkeen merkityksen. Kaikista pahin ongelma ovat minun ranteeni, varsinkin oikea. Se menee ratsastaessa aivan mutkalle, enkä huomaa sitä ikinä itse. Olen yrittänyt korjata ongelmaa jo varmaan vuoden ajan, mutta en ole vieläkään päässyt siitä kokonaan eroon. Muutaman kerran ranteeni on rasittunut niin pahasti vääntelystä, että olen joutunut käyttämään rannetukea monta päivää. Ja uskomatonta mutta totta, tuenkin kanssa saan ranteeni vinkkeliin!


Oikea käsi...

Tiivis istunta on minulle jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Varsinkin isoliikkeisillä hevosilla ja lisäyksissä en vain pysy kyydissä tiiviisti ja pomppimatta, vaikka kuinka yritän. Myös siirtymisissä istuntani helposti kevenee, vaikka sen pitäisi päinvastoin tiivistyä. En siis osaa ratsastaa riittävästi istunnalla, vaan käytän liikaa kaikkia muita apuja. Tämä on silkkaa harjoituksen puutetta, sillä nykyään saan ratsastaa todella harvoin "kunnolla". Istunta on kuitenkin asia, jonka haluaisin ehdottomasti saada kuntoon. Se on kuitenkin se tärkein asia varsinkin kouluratsastuksessa.


Painoni on liikaa jalustimilla jopa Bellalla, jolla on todella tasaiset liikkeet.

Tasaisuus varsinkin esteillä on minulle usein hankalaa. Teen monesti liian radikaaleja ratkaisuja, enkä esimerkiksi esteille lähestyessä malta tulla tasaista laukkaa loppuun saakka, vaan muutama askel ennen estettä lähden turhaa tykittämään. Tämä ongelma korostuu varsinkin hevosilla jotka ovat helposti vähän hitaita. Reippailla hevosilla maltan yleensä tehdä tarvittavat pidätteet loppuun saakka.


Tässäkin olisi varmasti voinut tuoda hepan vähän lähemmäksi.

Paljon on kehitystä tapahtunut vuosien mittaan, mutta paljon on vielä myös opittavaa. Oppimisen halu ei ole hävinnyt minnekkään, ja into treenaamaan on aina kova. Mitäs te piditte tämän tapaisesta syväanalyysistä? :)